Turkki, Alanya

Lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentältä lauantaina 14.6.2008 vain pari tuntia myöhässä. Saavuimme Antalyaan, Turkkiin ennen puoltayötä. Hotellille päästiin bussi kyydillä 2 tunnissa ja nukkumaan 1 aikoihin yöllä sunnuntaina. Poika oli kuin ukkosta ennen ampiainen, kiukkuinen kuin mikä. Onneksi pääsi nopeasti nukkumaan.

Sunnuntai aamulla mentiin tutustumaan altaille. Alhaalla oli liukumäkiä 3 kpl ja ylhäällä nolla. Lasten altaat ja aikuisten altaat yhteensä 4.
Merenranta oli 20 min kävelymatkan päässä. Käveltiin monesti Alanyan keskustaan syömään ravintoloihin ja basaareille ihmettelemään tavaroita. Rannalla ei ollut hiekkaa vaan pikkuruisia kiviä, sileitä ja pyöreitä. Aallonrajassa vähän isompia kiviä. Meri oli suolaista ja lämmintä niin kuin pitikin.
Alkuviikosta käveltiin keskustaan ja aikeina kävellä vuorella olevalle linnoituksen raunioille. Lähemmäs päästyämme alkoi kuuma ilma ja vuoren jyrkkyys mietityttämään että kannataako lähteä kävellen sinne asti. Sattumalta katsoimme paikallisbussin pysäkillä määränpää luotteloa, siinähän sen KALE luki ja päätettiin lähteä seikkailemaan sinne. 1 liira per nuppi matkatiin linkkurilla ylöspäin. Penkit olivat märät ilmeisesti paikalliset pesevät kangaspenkint ruiskuttelemalla ja sitten ihmiset istuvat niillä takapuolet märkinä ;) Perille päästiin ja linnoitus nähtiin ja takaisin tultiin samanlaisella citybus:lla.

Aquapark löytyi sattumalta kun käveltiin keskustassa rannalle päin. Sinne siis suunntattiin yhtenä päivänä. On liukkareita, aaltokonetta, kanoottimelontaa ja vaikka mitä. Aurinkoa ja kuumaa piisasi myös sinä päivänä.

Päätettiin lähteä merelle, eräs ilta käytiin satamassa tsekkailemassa miten tämmöinen laivaretki onnistuu... Ja onnistuihan se. Ihan kaikkea mitä se myyntimies meille kertoi illalla ei päivällä tapahtunut mutta hauskaa oli. Saatiin uida meressä (taas) nähdä linnoitus alhaalta, syödä ja juoda kunnolla. Mies kävi myös semmoisella rannalla uimassa missä sai laittaa mutanaamion itselleen. Minä en sinne viitsinyt uida kun poika ei suostunut mereen kun on liian suolaista...

Dimcay, tippukiviluolat käytiin perjantaina katsomassa. Hypättiin taksiin ja hurautettiin 20-30 min. vuoristoa ylöspäin. Kostea ja viileä luola oli n 300 m pitkä käytävä ja jos jonkilaista muodostelmaa löytyi tippukivistä.

Tippukiviluola paikasta ajeltiin alas jokilaaksoon jossa syötiin kelluvalla lautalla ravintolassa. Ja uitiin kylmässä joessa. Poika sai shokkihoitoa hypätessään köysikeinusta veteen, kun me ei kerrottu kuinka kylmää vesi on, olisi tullut vaan kastelemaan varpaansa ennen hyppyä ;)

Lauantaina viimeisenä päivänä pojilla oli vähän mahakipua ja oltiin hetken altailla ja sitten mentiin tuhlailemaan liiroja basaariin. Tuliaisia ostettiin viikonaikana, paitoja, laukku, omenateetä, rannekoruja...