Adventtiaika
Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on
keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta
Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden
tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan
kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös
päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että
Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille
pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta
Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut
meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.
Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun
palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden
pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä
vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. (http://www.evl.fi)
1.
Nyt sytytämme kynttilän,
se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta,
seimessä nukkuvaa.
2.
Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen,
se hetki lähenee.
3.
Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa.
4.
Nyt syttyy neljäs kynttilä,
jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta,
hän kaikki pelastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti