torstai 8. tammikuuta 2009

surullista

Isän sairaalasta oli tänään soitettu. Olin töissä ja en voinnut vastata puheluun mutta sisko sitten selvitti asiaa. Isä ei syö ja juo enää. Lääkäritkään eivät enää suosittele ruokaliuoksia yms. Taudista kun ei voi enää parantua.

Tuli vaikea iltapäivä töissä. Mutta onneksi voi työkaverille puhua ja muutkin siellä tietävät tilanteen. Ei tarvitse esittää urheaa turhaan. Huomenna menen kyllä töihin ja viikonloppuna isän luo.

Toivon että myös Nallen synttäreille jaksetaan mennä, suru on yhteinen.

4 kommenttia:

Vallittu kirjoitti...

Kovasti voimia sinulle ja siskolle. Muista että aina saa soittaa ja tulla käymäänkin jos haluat jutella.

Nalle kirjoitti...

Minä menen katsomaan isää huomenna. Menen jättämään hänelle hyvästit ja sanomaa hyvämatkaa. Samalla otan vähän selvää kuinka pitkään viellä hän on täällä. Voimia sinulle rakas sisko ja nähdään viikonloppuna.

Nalle kirjoitti...

Kävin katsomassa isää. Hoitajat eivät osanneet sanoa minkään laista aikataulua. Kaikki riippuu isästä ja hänen keuhkoistaan. Isä nukkui rauhallisesti ja vähän kuorsasikin. Sanoin hänelle hei ja toivotin hyvää matkaa minne sitten täälät lähteekin.

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamisia lähetellään täältäkin.