Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee
Sua kaipaan, ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin.
Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä, marraskuu....
Enkelille tän päivän laulu päähän soimaan ;)
Mies vei pojan jo eskariin, heidän ryhmä lähtee jumppaamaan, minä mene vasta puol kymmeneks töihin. On ihanaa kun on mies kotona, pari iltaa meni kiukutellessa ikävää ukolle, mutta nyt taas normaalia koti-iltaa.
Saas nähdä kuinka akan käy, taitaa olla kaikki sadevermeet töissä mulla, kastunkohan aivan läpi kun lähden töihin kävelemään. Tai sitten lainaan ukon kalastusvehkeitä.
1 kommentti:
kyllä OHI syyskuun läpi repaleisen lokakuun... ;o).
Pääsimpäs taas päsmäämään.
Lähetä kommentti